Maanantai-iltana lähdin käyttämään Hanttaa ja Ronjaa metsälenkillä sillä välin, kun Nilla oli sirkuskoulun harjoituksissa. Kaveriksi lenkille lähti Varpu ja bokseri-Hugo. Kolmen vartin kävelyn jälkeen palasimme autolle, mutta Hanttaa ei kutsuista huolimatta alkanutkaan kuulua. Kello oli jo niin paljon, että Nillaa oli lähdettävä hakemaan (kännykkä oli tytöllä tietysti kotona), joten sovimme, että Varpu käy noukkimassa tytön ja palaa etsimään Hanttaa.

Minä jatkoin kiertelyä ja huutamista sekä viheltämistä, mutta ei mitään havaintoa karkulaisesta. Soitin tietysti Ripalle, joka oli töissä eikä voinut muuta kuin toivoa parasta tai pelätä pahinta sillä välin, kun me muut teimme parhaamme koiran löytämiseksi. Varpu ja Nilla palasivat pian takaisin ja soitin myös muita lähellä asuvia apujoukkoja taskulamppujen kera etsimään.

Lopulta meitä oli neljä autokuntaa taskulamppujen kera hajaantuneena metsässä, myös lapset auttoivat. Olimme olleet yli kaksi tuntia vesisateessa "lenkillä", kun ohiajava auto pysähtyi meidän autojemme kohdalle ja ystävällinen ihminen kertoi nähneensä koiran maantiellä juoksemassa jonkun matkan päässä aivan eri suunnassa kuin mistä olimme siihen asti etsineet!

Kiitimme tiedosta, hyppäsimme autoihin ja lähdimme sinne päin, missä koira oli nähty. Kävelyvauhtia ajettiin ikkunat auki ja noin kilometrin päässä lähtöpaikasta mutkan takaa vastaan juoksi helpottuneen oloinen, erittäin märkä ja väsynyt Hantta! Ei muuta kuin ovi auki ja koira kyytiin. = )

Kotona kuivattuna vaikutti siltä, että mitään isompaa haavaa ei koirasta löytynyt, joten selvisimme tästä pelkällä säikähdyksellä. Hantan pelastus taisi olla heijastinliivi, jonka takia myös meille juttelemaan tullut autoilija oli koiran pimeällä tiellä, vesisateessa huomannut. Ilman liiviä maantiellä juossut koira olisi voinut jäädä auton alle...