Reipas Finni-rouvamme täytti maaliskuussa 12 vuotta ja viimeisen vuoden aikana on ikä alkanut siinäkin vähitellen näkyä. Yleiskunto mummokoiralla on edelleen hyvä, mutta rutiinitarkastuksessa löytyi vuosi sitten sydämestä lievä sivuääni, joka on sen jälkeen voimistunut ja on nyt 3/6 voimakkuudeltaan. Mitään oireita Finnillä ei onneksi ole vielä ollut, joten lääkitystäkään ei ole aloitettu. Toki rankimmat lenkit on jätetty nyt suosiolla väliin ja lenkkeilyt tehdään muutenkin veteraanin ehdoilla ja vauhdilla.

Finni lempipuuhassaan, uimassa

Iän mukanaan tuomia harmeja on kuulon heikkeneminen, mikä on johtanut siihen, että vanhis onnistuu lenkeillä toisinaan häviämään näköpiiristä, eikä sitten löydäkään muuta porukkaa kuten aiemmin. Parin etsintäoperaation jälkeen lenkkeily tapahtuu vain tiukan silmälläpidon alaisena vapaana tai sitten hihnassa, koska ikä ei ole vähentänyt Finnin camel boots-asennetta miksikään.

Sitkeä asenne ja taistelutahto ei kyllä ole juurikaan hiipunut iän myötä...

Toinen ikään liittyvä vaiva on toistuvat anaalirauhasen tulehdukset, jotka alkoivat vajaan 8 vuoden iässä ja ovat sen jälkeen toistuneet säännöllisen epäsäännöllisesti. Yllättävää näissä on ollut se, että koira ei oireile mitenkään ennen kuin anaalirauhanen tosiaan turpoaa siihen malliin, että puhkeaa ihon pinnalle asti. Mitään peräpään vetämistä lattiaa vasten tai muita tyypillisiä oireita ei etukäteen ilmene. Finnin vatsakin on toiminut aina moitteettomasti, joten löysästä ulosteestakaan vaiva ei voi aiheutua. Selkeästi vaiva harvenee, kun Finni saa riittävästi säännöllistä liikuntaa (eli käytännössä oireet tulevat kovien pakkasjaksojen tai muiden liikuntarajoitteisten päivien jälkeen), syö naudanluita, jotka tekevät ulosteesta todella kivikovaa kikkaraa sekä öljyn lisäyksellä ruokaan. Näin jälkiviisaana olisi pitänyt poistattaa nuo rauhaset heti ensimmäisten tulehdusten jälkeen, kun nyt se tuntuu jo liian myöhäiseltä, varsinkin tuon sydänvaivan huomioon ottaen.

Meidän valkopäiset uimamaisterit

Finnin emällä Iineksellä puhkesi 12,5-vuoden iässä sokeritauti, jonka hoito ei onnistunut toivotulla tavalla ja Iines jouduttiinkin lopettamaan reilu kuukausi sairauden toteamisen jälkeen. Moni muukin Finnin lähisukulainen on tullut tiensä päähän suurin piirtein tässä iässä, joten pelonsekaisella jännityksellä odotamme, kuinka kauan oma valkopäämme vielä viihtyy seuranamme...