Tammikuussa Suomeen lainaksi saatu whippetherra Oliver suunnittelee kovaa vauhtia kotiinpaluuta, kun pakolliset kuviot eli pari pentuetta on nyt aikaan saatu ja kotona kaipaillaan poikaa jo kovasti. Taitaa sielläkin päässä tosin olla joku narttukoira sulhasta odottamassa...

Oliver on ollut mitä helpoin koira ja ollakseen vielä uros, joten olemme olleet kovin otettuja herran seurasta nämä kuukaudet. Mitään reviirin merkkausta sisällä ei harrasteta vaikka narttuja pyörii ympärillä, yhtään turhaa ahdistelua se ei muille koirille tee vaan käyttäytyy charmantin herrasmiehen tavoin kaikissa tilanteissa, niin kotona kuin kylässäkin. Tyypillinen kyläreissu on sellainen, että herra painaa suorinta tietä keittiöön ja heittäytyy keskelle lattiaa makaamaan, koska siinä lienee paras mahdollisuus saada jotain pientä suuhunsa.

Oliverin lempijuttuja ovat tietysti naiset (tai siis narttukoirat), ruoka (ainoa asia joka saa sen laulamaan) ja urheilu eli lähinnä jänisten ja lintujen jahtaaminen. Kepit ovat herran lempileluja ja niitä se sitten lenkeillä usein kantaa mukanaan pitkiäkin matkoja. Uimista kokeiltiin talvella koirauimalassa ja kovasti Ollin reipasta asennetta ja nopeaa oppimista kehuttiin sielläkin. Ilman mitään ennakkoasennetta ja suorasukaiseen tyyliinsä Oliver ui reippaasti allasta päästä päähän. Pyöräilyäkin ollaan kokeiltu ja se sujui yhtä mutkattomasti kuin kaikki muukin.

Oliver ja Finni kepin perässä

Jos oikein hakemalla hakee jotain negatiivista tuosta koirasta, niin se on varmasti mahdoton himo paskansyöntiin! Sille kelpaa kaikki laadut, suoraan suolesta tai miksei vaikka pakastettuna. Todella nopea saa olla, jos meinaa estää tämän harrastuksen, joten parempi lienee suosiolla luovuttaa...