Nyt on tarkoitus paneutua todenteolla harjoitteluun Ronjan kanssa, koska koepäivä lähestyy uhkaavasti. Perusasiat on toki ihan hallussa, mutta luotettavuus esim. ikävissä sääolosuhteissa tai muiden häiriötekijöiden kanssa on vielä hakusessa. Tällä viikolla keskitymme istu-liikkeeseen sekä sisällä että ulkona, liikkeestä ja valmiiksi pysähtyneenä. Tavoitteena on iskostaa käskysana niin hyvin koiran päähän, että se toimii tilanteesta ja asiayhteydestä huolimatta luotettavasti.

Toinen perusjuttu, jota hiotaan, on perusasento. Päivittäin muistutellaan myös tätä käskyä ja samalla haetaan kontaktia siinäkin asennossa, mikä tuntuu olevan vaikeampaa kuin muuten. Ainakin emäntä tuntee olevansa ihan solmussa, kun ei meinaa nähdä jalan vieressä istuvan koiran naamaa varsinkaan takinhelman takaa ellei käänny tosissaan siihen suuntaan. Oliskohan emäntä jäykkää sorttia vai koira kuitenkin väärässä kohdassa?!