Tällä kertaa Hymy oli pulassa, kun sai savustetusta luusta palan ylähampaiden väliin poikittain jumiin. Olin juuri varttitunnin pois sisältä treenaamassa Ronjan kanssa ja palattuani järkytyin Hymyn paniikissa kaivaessa suutaan. Arvasin, että luunpala siellä varmaan on, kun niitä ne syövät pitkin päivää. No, aika tiukassa oli, mutta irti saatiin ihan kotikonstein ja koira huokasi helpotuksesta. Onneksi ei sattunut työpäivän aikana, meinaan oli aika järkyttynyt koira ja raapinut suunsa verille jo noinkin lyhyessä ajassa.

Muuten nuo savustetut luut ovat olleen meidän koirien suosiossa; ne kun maistuvat hyviltä eivätkä aiheuta kyräilyä kavereiden kesken (eli uskaltaa jättää lauman kaluamaan niitä keskenään). Savustettuina ne ovat myös niin siistejä, että matot ja pedit säilyvät suhteellisen puhtaina, mistä emäntä taas tykkää. Lisäksi niiden etuna on se, että kaikilla koirilla vatsa toimii hyvin; ei mitään löysää vatsaa vaan kuivia, kiinteitä ja pieniä kikkareita. Finnilläkään ei ole ollut enää yhtään anaalirauhasen tulehdusta, kun uloste on ilmeisesti luiden syömisen ansiosta niin kovaa, että rauhaset tyhjenevät hyvin luonnollisella tavalla.

Ronjan tytön Tuitun emännältä tuli iloinen viesti, että koira oli juossut Kartanolla kopista lähtien ja hyvin kulkee = ) Tsemppiä treeneihin ja ensi kaudella sitten jo kisaamaan!