Elämä on meillä yhtä treeniä; Hantta käy viikoittain haku-, jälki- ja tottistreeneissä ja Ronjan kanssa harjoitellaan päivittäin sekä paikallaoloa että seuraamista.

Whippetille suurin haaste tuntuu olevan se, että pitäisi kyetä makaamaan kovalla, märällä tai muuten epämiellyttävällä alustalla, kun koiran rintakehä on varsin syvä ja alaosastaan aika vähäkarvainen eli tuntuu varmasti ikävältä, jos alustakin on isorakeista soraa tms. Olemme kuitenkin saaneet motivaation säilymään nakkien avulla; käyn palkitsemassa koiraa useamman kerran kesken paikoillaanolon. Häiriöitä olemme myös harjoitelleet ja tarkoitus on käydä vielä vieraalla koulutuskentällä treeneissä ennen koetta.

Seuraaminen on parantunut, mutta ei kyllä mitenkään erinomainen vaan koira selvästi pyrkii säilyttämään riittävän "turvavälin" ettei emäntä vaikka vahingossa astu tassulle... Nakkimakkara auttaa tähänkin vaan miten lie sitten tositilanteessa ilman nakkia mahtaakaan käydä. Täyskäännös on myös työn alla, se kun meinasi emännältä unohtua vallan kokonaan harjoittelematta. Onneksi treenikaverit laittoivat minut tekemään BH-kaavion kentällä ilman koiraa ja siinä sitä sitten tuli esiin juttu jos toinenkin, mihin pitäisi paneutua vielä tarkemmin. Asiahan näyttää aina paperilla niin selkeältä, mutta kun on aika alkaa toteuttamaan niin kyllä aina löytyy jotain epäselvää. Ja reilu kolme viikkoa olisi aikaa saada "paketti" kasaan; huh huh!