Nyt kun Ronja jää mammalomalle (toivottavasti!) ja samalla ansaitulle treenitauolle, on emäntä vailla sopivaa iltapuhdetta. Leian kanssa on siis hyvä hetki alkaa työstää viehevarmuutta ja pientä perustottelevaisuutta sekä erityisesti tapakasvatusta, joka on minun makuuni jäänyt puutteelliseksi. Yli vuoden ikäinen koira on tietysti erilainen koulutettava kuin parhaassa oppimisiässä oleva pentu, mutta meillähän on aikaa harjoitella.

Viehe kaivettiin eilen illalla esiin ja kotipihassa härnäilin Leiaa, eikä siihen kyllä kummoista tarvittu, että koira oli turkiksessa kiinni. Muutama vieheen veto koirasta pois päin ja pari onnistunutta tapporavistusta ja viehe pois näkyvistä! Tätä olisi tarkoitus jatkaa muutama kerta viikossa ja vahvistaa koiran halua pitää saaliista kiinni, ettei se karkaa ulottuvilta...