Kesä on selvästi jäänyt taakse, kun aamulenkillä alkaa kaivata käsineitä ja koirille on laitettava heijastimet. Onneksi nykyään on niin käteviä kaulaan laitettavia heijastinpantoja, että pimeän kelin lenkille sellaiset on näppärä ottaa käyttöön.

Syksyn mukavia puolia on puidut viljapellot, joihin ollaan pyydetty maanomistajan lupa mennä tekemään jälkiharjoituksia sekä juoksuttamaan whippettejä. Se on uskomattoman hieno näky, kun whippet saa vapaasti spurttailla isoilla peltoaukeilla ja siinä sivussa vähän hätyytellä pellolla ruokailevia variksia! Olen aina sopivan tilaisuuden tullen laskenut koiran kerrallaan näille pelloille ja muutaman minuutin päästä luokseni palaa erittäin väsynyt mutta tyytyväisen oloinen koiruus; juuri tällaista liikuntaa whippet selvästi kaipaa.

Aamulenkin vitsaus puolestaan ovat nuo edellä mainitut varikset, jotka herkuttelevat kastemadoilla aamuhämärissä maantiellä ja eivät juurikaan lähde karkuun vaikka lähestymme koiralauman kanssa. Siitäkös whippetit innostuvat ja parhaassa tapauksessa saamme aikaan mahtavan konsertin kukonlaulun aikaan naapureiden harmiksi. Samaan paikkaan aamupissalle kuskattu rottweiler ei korviaan lotkauta samaisille linnuille vaan keskittyy nenä maassa tutkailemaan hajumaailmaa, mikä taas ei whippettejä pahemmin kiinnosta. On ne niin erilaisia...