Lähetin huhtikuussa Kennelliittoon Leian alkuperäisen ruotsalaisen rekisteritodistuksen ja tänään tuli postissa sama todistus Kennelliiton leimalla ja uudella suomalaisella rekisterinumerolla varustettuna takaisin. Pitkä on toimitusaika yhdellä leimalla ja numerosarjalla...

Ronja-mamma saa ruokansa nyt kolmeen ateriaan jaettuna, kun tuntuu olevan nälkäinen päivälläkin. Vyötärönympärys ei ole mittanauhalla mitattuna juurikaan kasvanut, mutta silmämääräisesti on helppo havaita, että rintakehän jatkoksi on tullut "täytettä". Nisät ovat myöskin kasvaneet ja erottuvat aiempaa selvemmin. Tänään otimme taas pientä hauskaa nakkitottista ja tekemisen riemu on kyllä ihana katsella. Luoksetulo oli vaudikas ja seuraaminenkin todella iloista sekä aiempaa paremmin jalan vierellä (nakki kädessä lienee syy moiseen..). Ilmeisesti treenikertojen harventuminen vaan lisää koiran intoa.

Nautimme illalla aurinkoisesta kelistä lasten ja koirien kanssa kotipihalla puutöitä tehden. Leia erityisesti tykkäsi kiipeillä ja tasapainoilla halkojen ja kaadettujen puunrunkojen päällä Hymyn tyytyessä katselemaan kauempaa. Finnille riitti pikainen piipahdus pihalla, se halusi mieluummin sisälle lämpimään.