Istuimme koko perhe sunnuntailounaalla, kun Hantta alkoi haukkua ja murista olohuoneessa. Aika harvoin sen tarvitsee mitään vahtia ja silloinkin yleensä on naapurin pihassa esim. metsuri puussa tai jotain muuta todella poikkeavaa tapahtumaa näköpiirissä. Kävimme ikkunasta katsomassa, eikä mitään erikoista näkynyt, mutta koira vaan jatkoi murraamistaan. Sanoin isännällä, että laita se pihalle (aidatulle siis) ihmettelemään, jos siellä on jotain kiinnostavaa, mitä ihmissilmin ei havaitse. Isäntä avasi koiralle oven ja koira syöksyi pihalle, johon juuri samalla hetkellä astui portista tien toisella puolella olevasta talosta mies, joka on kyllä tuttu koirallekin. Onneksi niin, koska nyt hän sai vain ystävällisen vastaanoton hieman yllättäen!
Mitä tästä voisi taas oppia; pitäisi luottaa koiraan, että ei se ihan turhaan pidä ääntä vaan sillä nyt sattuu vaan olemaan paremmat aistit ja se havaitsee asiat ennen ihmistä...